5. Kunnan palvelut
Kunnat ovat velvollisia järjestämään riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut kunnan asukkaille. Palvelut ja tukitoimet järjestetään esimerkiksi sosiaalihuoltolain ja vammaispalvelulain nojalla. Asiakas on oikeutettu saamaan kirjallisen päätöksen kaikissa sosiaalipalvelujen järjestämistä koskevissa asioissa. Päätös on kiireellisissä tapauksissa toimeenpantava viipymättä ja muissa kuin kiireellisissä tapauksissa viimeistään kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun asia on tullut vireille, ellei viivästymiselle ole erityistä syytä. Sosiaalipalveluja järjestetään tuen tarpeen ja asiakas- tai palvelusuunnitelman pohjalta.
5.1 Sosiaalihuollon palvelut ja tukitoimet
Sosiaalipalveluja järjestetään, jotta voitaisiin tukea kunnan asukkaita arkielämästä selviytymisessä. Sosiaalipalveluita järjestetään myös liittyen asumisen tukiin, taloudelliseen tuen tarpeeseen, osallisuuden edistämiseen ja syrjäytymisen vähentämiseen. Sosiaalipalveluja on järjestettävä myös silloin, jos tuen tarve liittyy vamman, sairauden, mielenterveys- tai päihdeongelman tai muuhun fyysisen, psyykkisen, sosiaalisen tai kognitiivisen toimintakyvyn tuen tarpeeseen. Myös tuen tarpeessa olevan omaiset ja läheiset voivat saada tukea sosiaalipalvelujen keinoin.
Sosiaalihuoltolaki jakaa sosiaalipalvelut yleisiin ja erityisiin sosiaalipalveluihin. Näistä palveluista aikuiselle selkäydinvammaiselle soveltuvista palveluista, sosiaalityö- ja sosiaaliohjaus, sosiaalinen kuntoutus, vammaispalvelut, kuntouttava työtoiminta, päihde- ja mielenterveyspalvelut, kotipalvelu ja kotihoito, omaishoidon tuki sekä toimeentulotukiasioista, kerrotaan oppaassa tarkemmin seuraavaksi. Näiden palveluiden lisäksi on mahdollista saada sosiaalipalveluna muitakin palveluita ja tukitoimia eri elämäntilanteisiin sosiaalihuoltolain perusteella, kuten lomanviettopalveluja ja tukea myös lomanvieton järjestämiseen. Lomiin liittyviä palveluita ja tukitoimia annetaan sosiaalihuoltolain nojalla perhetilanteen, pitkäaikaisen sairauden, vamman tai muun vastaavanlaisen syyn perusteella. Sosiaalipalvelut kirjataan palvelu- ja asiakassuunnitelmaan, mutta niitä on haettava vielä erikseen.
5.1.1 Sosiaalityö, sosiaaliohjaus ja sosiaalinen kuntoutus
Sosiaalityö on selkäydinvammaisen asiakkaan ja työntekijän yhteistyötä, jonka tarkoituksena on luoda toimiva tuki- ja palvelukokonaisuus yhdessä muiden tahojen antaman tuen kanssa. apuja arjen haasteisiin, pystyttäisiin voimistaa yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen osallisuutta ja sosiaalista eheyttä sekä kokonaisvaltaista sosiaalista toimintakykyä. Sosiaalityö on useasti kytköksissä muuhun sosiaalihuoltolain tai erityislain mukaiseen palveluun. Sosiaaliohjauksella tarkoitetaan palvelua, jossa neuvotaan, ohjataan ja opastetaan yksilöitä ja esimerkiksi yhteisöjä erilaisten palveluiden käytössä ja niiden hakemisessa. Sosiaaliohjauksessa tavoitteena on tukea ja parantaa selkäydinvammaisten elämänhallintaa ja toimintakykyä, jotta heidän osallisuutensa ja hyvinvointinsa paranisi.
Sosiaalisen kuntoutuksen tavoitteena on vahvistaa selkäydinvammaisen sosiaalista toimintakykyä, ehkäistä syrjäytymistä ja vahvistaa osallisuutta sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen keinoin. Sosiaaliseen kuntoutukseen liittyvät sosiaalisen toimintakyvyn ja kuntoutustarpeen selvittäminen, kuntoutuspalveluiden yhteensovittaminen, tuki sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa, ryhmätoiminta ja valmennus elämänhallintaan ja arjen askareista selviytymiseen liittyen.
5.1.2 Kotipalvelu ja kotihoito
Kotipalvelua voi saada asumiseen, hoitoon ja huolenpitoon, toimintakyvyn ylläpitoon, asiointiin sekä muuhun jokapäiväiseen arkielämään kuuluvien tehtävien ja toimintojen tekemiseen tai niissä avustamiseen. Kotipalvelua ovat oikeutettuja saamaan ne selkäydinvammaiset, joilla on vamma, sairaus tai joku muu vastaava toimintakykyä alentava syy, jonka vuoksi he eivät pysty edellä kuvattuja toimintoja itsenäisesti suorittamaan. Kotipalvelun tukimuotoja ovat ateria-, vaatehuolto- ja siivouspalvelut, sekä sosiaalista kanssakäymistä edistävät palvelut.
Kotihoidolla tarkoitetaan kokonaisuutta, joka muodostuu kotipalvelusta ja terveydenhuoltolaissa mainituista kotisairaanhoidon työtehtävistä. Kotipalvelu ja kotisairaanhoito perustuvat selkäydinvammaiselle asiakkaalle tehtyyn toimintakyvyn arviointiin ja sen perusteella laadittuun palvelu- ja hoitosuunnitelmaan. Suunnitelma tehdään yhdessä kunnan ja asiakkaan kanssa. Suunnitelman toteutumista seurataan ja sitä tarkistetaan tarpeen mukaan.
5.1.3. Asumispalvelut ja palveluasuminen
Asumispalvelut on kohdennettu niille selkäydinvammaisille henkilöille, jotka eri syistä tarvitsevat tukea ja palveluja asumisensa järjestämiseen. Asumispalveluiden tavoitteena on, etteivät riittämättömät asumisolot aiheuta tarvetta laitos- tai muiden palvelujen piiriin siirtymiseen. Asumispalveluita järjestetään esimerkiksi sosiaalihuoltolain ja vammaispalvelulain nojalla. Tilapäistä asumista on mahdollista järjestää selkäydinvammaisille, jotka ovat lyhytaikaisen ja kiireellisen avun tarpeessa. Tuettu asuminen soveltuu palveluna niille, jotka tarvitsevat tukea itsenäiseen asumiseen tai siihen siirtymiseen. Tuettua asumista toteutetaan sosiaaliohjauksella ja muilla sosiaalipalveluilla.
Palveluasumisesta hyötyvät ne selkäydinvammaiset, joilla tuen tarve on suuri ja ne, jotka tarvitsevat soveltuvia asumisratkaisuja sekä hoitoa ja huolenpitoa ympärivuorokautisesti. Palveluasuminen ja niihin liittyvät palvelut tapahtuvat palveluasunnossa. Hoivan ja huolenpidon lisäksi palveluasumisen palveluita ovat toimintakykyä ylläpitävä ja edistävä toiminta, ateria-, vaatehuolto-, peseytymis- ja siivouspalvelut sekä osallisuutta ja sosiaalista kanssakäymistä edistävät palvelut. Tehostetussa palveluasumisessa palveluja järjestetään ympärivuorokautisesti selkäydinvammaisen asiakkaan tarpeen mukaan. Ensisijaisia asumispalveluita selkäydinvammaiselle ovat kotiin annettavat palvelut ja vasta sen jälkeen tulee harkittavaksi palvelut, jotka edellyttävät muuttamista ja sisältävät asumisen lisäksi myös muita erilaisia palveluita. Palveluasumista järjestettäessä vaikeavammaisena pidetään henkilöä, joka selkäydinvammansa tai muun sairautensa vuoksi tarvitsee jatkuvasti, erityisen paljon tai vuorokauden eri ajankohtina toisen henkilön apua päivittäisistä toiminnoista suoriutumisessa.
5.2.Vammaispalvelut
Vammaispalvelut jaetaan sekä subjektiivisiin että harkinnanvaraisiin eli määrärahasidonnaisiin palveluihin. Subjektiivisilla oikeuksilla tarkoitetaan niitä palveluita, joita kunnan tulee hakijalle myöntää, jos hakijan kriteerit palveluihin täyttyvät. Kunta ei voi siis vedota näissä palveluissa esimerkiksi palveluihin varattuun budjettiin ja kunnan on näitä palveluita järjestettävä esiintyvän tarpeen mukaan. Vammaispalvelulain mukaisiin palveluihin tarvittavat kriteerit määritellään palvelukohtaisesti ja palvelut järjestetään ensisijaisesti sosiaalihuoltolain mukaan. Jos sosiaalihuoltolain mukaiset palvelut eivät ole riittäviä tai sopivia selkäydinvammaisen asiakkaan tarpeeseen, palvelut järjestetään vammaispalvelulain ja asetuksen mukaan. Vammaispalveluja ja tukitoimia järjestettäessä on otettava huomioon selkäydinvammaisen yksilöllinen avuntarve ja elämäntilanne ja tarvittavat palvelut on viipymättä kirjattava palvelusuunnitelmaan.
Vammaispalvelulain mukaisia subjektiivisia oikeuksia ovat:
- liikkumista tukevat palvelut (kuljetuspalvelut)
- asumispalvelut (palveluasuminen)
- henkilökohtainen apu
- taloudelliset tukitoimet, mukaan lukien asunnon muutostyöt
- päivätoiminta
Kunnalla ei ole erityisiä velvoitteita palveluasumisen tai henkilökohtaisen avun järjestämiseen, ellei vaikeavammaiseksi luokitellun selkäydinvammaisen henkilön riittävää huolenpitoa voida taata avohuollon toimenpitein. Kunnan järjestämiä harkinnanvaraisia palveluita vammaispalvelulain nojalla ovat kuntoutusohjaus, sopeutumisvalmennus sekä taloudelliset tukitoimet, joista jälkimmäisiä myös subjektiivisena oikeutena joissain tilanteissa myönnetään. Näistä kaikista edellä mainituista vammaispalveluista oppaassa seuraavaksi.
5.2.1 Liikkumista tukevat palvelut
Liikkumista tukeviin palveluihin eli kuljetuspalveluun ja niihin liittyviin saattajapalveluja myönnetään sekä vammaispalvelulain että sosiaalihuoltolain nojalla. Palveluun lukeutuu ne jokapäiväiseen elämään liittyvät matkat saattajapalveluineen, jotka liittyvät selkäydinvammaisen työssä käymiseen, opiskeluun, asioimiseen, virkistymiseen tai muuhun tarpeelliseksi katsottavaan aiheeseen. Kuljetuspalveluja ja niihin liittyviä saattajapalvelujen kohdalla vaikeavammaisena pidetään henkilöä, jolla on erityisiä vaikeuksia liikkumisessa. Edellytyksenä on, että selkäydinvammainen on vammansa tai muun sairautensa vuoksi estynyt käyttämään julkisia joukkoliikennevälineitä ilman, että hänelle koituisi tästä kohtuuttoman suuria vaikeuksia. Kuljetuspalveluja ei myönnetä selkäydinvammaiselle henkilölle, joka saa näitä palveluja muun lainsäädännön nojalla. Kunta voi järjestää kuljetuspalveluita seuraavilla tavoilla ja niiden yhdistelmillä:
- julkisten liikennevälineiden käytön ohjauksena
- saattajapalveluina
- ryhmäkuljetuksina
- taksikorvauksina
Kunnan on järjestettävä kuljetuspalveluja välttämättömien työhön ja opiskeluun liittyvien matkojen lisäksi vähintään 18 yhdensuuntaista matkaa kuukaudessa jokapäiväiseen elämään kuuluvana matkana. Myös korkein hallinto-oikeus on katsonut, että yksilöllisen tarveharkinnan mukaisesti tarve vaikeavammaisen kuljetuspalvelulle voi yksittäistapauksessa olla vammaisen henkilön olosuhteistaan ja kuljetuspalvelujen tarpeestaan esittämän selvityksen perusteella laajempikin kuin vammaispalveluasetuksessa mainittu 18 yhdensuuntaista jokapäiväiseen elämään kuuluvaa matkaa kuukaudessa.
5.2.2 Henkilökohtainen apu ja palveluasuminen
Henkilökohtaista apua järjestetään vammaispalveluna selkäydinvammaiselle henkilölle, joka tarvitsee pitkäaikaisen tai etenevän vamman tai muun sairauden vuoksi välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua ja tukea suoriutuakseen päivittäisissä arjen toiminnoissa kotona, työssä ja opiskeluissa, harrastuksissa, yhteiskunnallisessa osallistumisessa tai sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämisessä. Selkäydinvammaisella tulee myös olla voimavaroja itse määrittää avun ja tuen toteutustapa ja sisältö henkilökohtaista apua saadakseen.
Henkilökohtaista apua tulee kriteerit täyttävälle vaikeavammaiselle selkäydinvammaiselle henkilölle myöntää kotiin, työhön ja opiskeluun siinä laajuudessa, kuin yksilöllinen tarve kulloinkin vaatii. Muihin toimintoihin, kuten harrastuksiin ja muuhun vapaa-aikaan lain mukaan henkilökohtaista apua myönnetään vähintään 30 tuntia kuukaudessa, ellei tätä tuntimäärää alemmalla tuntimäärällä pystytä riittävästi turvaamaan vaikeavammaisen henkilön välttämätöntä avuntarvetta. Kunta voi järjestää henkilökohtaista apua seuraavilla tavoilla:
- korvaamalla selkäydinvammaiselle aiheutuneet kulut avustajan palkkaamisesta sekä muut kohtuulliset välttämättömät kulut avustajasta
- antamalla selkäydinvammaiselle palveluseteli avustajan palkkaamiseen
- hankkimalla avustajapalvelut julkisilta tai yksityisiltä palveluntuottajilta
- järjestämällä palvelun itse
- järjestämällä palvelut yhdessä muiden kuntien kanssa
Vammaispalvelulain nojalla voidaan vaikeavammaiselle henkilölle järjestää myös palveluasuminen. Palveluasumiseen kuuluvat asunto, sekä asumiseen liittyvät palvelut, jotka ovat välttämättömiä jokapäiväisestä elämästä suoriutumiseen. Palveluasumiseen voi kuulua myös muun muassa henkilökohtaista apua ja kotihoidon palveluita. Palveluasuminen voidaan järjestää joko asiakkaan omaan kotiin tai vaihtoehtoisesti palveluasumisyksikköön. Palveluasumista järjestettäessä vaikeavammaisena pidetään henkilöä, joka vammansa tai sairautensa vuoksi tarvitsee vuorokauden eri aikoina, runsaasti tai jatkuvasti toisen henkilön apua päivittäisistä toiminnoista suoriutumisessa. (Asetus vammaisuuden perusteella myönnettävistä palveluista ja tukitoimista 2 luku 10-11 §)
5.2.3 Kuntoutusohjaus ja sopeutumisvalmennus
Kuntoutusohjauksella tarkoitetaan selkäydinvammaisen ihmisen ja tämän lähipiirin ohjausta. Kuntoutusohjaukseen kuuluu myös tiedottaa ja kertoa kaikista niistä palveluista ja tukitoimista, jotka lisäävät selkäydinvammaisen toimintamahdollisuuksia, sekä niiden piiriin hakeutumisessa opastaminen.
Sopeutumisvalmennuksen tavoitteena on parantaa selkäydinvammaisen henkilön toimintakykyä. Myös sopeutumisvalmennus sisältää selkäydinvammaisen ja hänen lähiyhteisönsä neuvontaa, ohjausta ja valmennusta. Sopeutumisvalmennusta voidaan toteuttaa yksilö- tai ryhmäkohtaisesti ja tarvittaessa se voi olla myös toistuvaa. Sopeutumisvalmennuksen tarkoituksena on opetella ja totuttautua elämään selkäydinvamman ja mahdollisesti muiden sairauksien kanssa arjen eri tilanteissa ja löytää ratkaisuja erilaisiin arjessa eteen tuleviin haasteisiin. Sopeutumisvalmennuksen sisältöä ei vammaispalvelulaissa ole tarkemmin määritelty. Sen vuoksi sopeutumisvalmennuksen sisältö määräytyy aina yksilöllisesti selkäydinvammaisen henkilön ja hänen läheistensä tarpeiden ja toiveiden vaatimalla tavalla. Sopeutumisvalmennuksella tähdätään kuitenkin aina sosiaalisen toimintakyvyn edistämiseen. Kunnan lisäksi myös Kela järjestää sopeutumisvalmennuskursseja sekä vaativana lääkinnällisenä- että harkinnanvaraisena kuntoutuksena.
5.2.4 Päivätoiminta
Päivätoiminnalla tuetaan vaikeavammaisen selkäydinvamman saaneen itsenäistä arjessa selviytymistä ja edistetään hänen sosiaalista vuorovaikutustaan. Päivätoiminta tapahtuu selkäydinvammaisen kodin ulkopuolella viitenä päivänä viikossa tai harvemmin, jos selkäydinvammainen pystyy osallistumaan työtoimintaan osa-aikaisesti tai tähän on jokin muu syy. Päivätoimintaa järjestetään niille vaikeavammaisille henkilöille, jotka eivät selkäydinvamman tai muun vamman tai sairauden aiheuttaman erittäin haastavan toimintarajoitteen vuoksi voi osallistua sosiaalihuoltolain mukaiseen työtoimintaan ja joiden toimeentulo koostuu pääsääntöisesti sairauden tai työkyvyttömyyden perusteella annettavista etuuksista.
5.2.5 Asunnon muutostyöt ja muut taloudelliset tukitoimet
Vammaispalvelulain nojalla sosiaalitoimen on korvattava subjektiivisena oikeutena vaikeavammaiselle taloudellisena tukitoimena välttämättömien asunnon muutostöiden lisäksi välttämättömien asuntoon kuuluvien välineiden ja laitteiden hankkimisesta hänelle aiheutuvat kohtuulliset kustannukset, jos selkäydinvammaisella kuntoutujalla on hänen vakituisessa asunnossaan kohtuuttoman paljon vaikeuksia liikkua ja suoriutua päivittäisistä, tavanomaisista toiminnoista itsenäisesti.
Asunnon muutostyöt on myönnettävä tilanteessa, jossa kuntoutuja vammansa tai sairautensa vuoksi välttämättä tarvitsee näitä toimenpiteitä suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista. Kunnalla ei kuitenkaan ole erityistä velvollisuutta näiden kustannusten korvaamiseen, jos selkäydinvammaisen henkilön riittävää huolenpitoa ei avohuollon toimenpitein pystytä turvaamaan.
Edellä kuvattuja välttämättömiä ja kohtuullisia, sosiaalitoimen korvaamia asunnon muutostöitä ovat muun muassa oviaukkojen levennykset, rampit ja luiskat sekä pesu- ja wc-tilojen muutostyöt. Tilanteessa, jossa aiempi asunto muokataan selkäydinvammaiselle sopivammaksi, kuuluvat myös nämä toimenpiteet korvattaviin muutostöihin. Uudisrakentamisesta aiheutuvat kustannukset korvataan kohtuullisin osin myös, jos ne katsotaan olevan vammaisen ihmisen arjessa selviytymisen kannalta välttämättömiä. Peruskorjauksiin ei vammaispalvelulain nojalla voi normaalisti saada korvauksia. Laissa ei määritellä asunnon muutostöiden kustannuksille ylärajaa. Korvausta asunnon muutostöistä syntyneistä kustannuksista on haettava vammaispalveluasetuksessa säädetyn määräajan puitteissa eli kuudessa kuukaudessa kustannusten syntymisestä. Asunnon muutostöitä ja sosiaalitoimen myöntämiä apuvälineitä haetaan itsetäytetyllä, kunnan sosiaalitoimen omalla hakemuksella sekä tarvittavilla asiantuntijalausunnoilla.
Asunnon muutostyönä korvataan myös asuntoon kiinteästi kuuluvia koneita ja laitteita, joita ovat muun muassa erilaiset turvahälytinjärjestelmät, nostolaitteet, ympäristönhallintalaitejärjestelmät ja esimerkiksi tiskikoneet ja muut kiinteät ja isot kodinkoneet, sekä esimerkiksi porrashissi. Asunnon muutostöinä on pidetty myös niitä välineitä ja laitteita, jotka kuuluvat niin sanotusti kodin vakiolaitteistoihin, jos selkäydinvammaisen toimintarajoite on niitä vaatinut.
5.3 Omaishoidon tuki ja toimeentulotuki
Omaishoidolla tarkoitetaan sairaan, vammaisen tai ikääntyneen kotiympäristössä tapahtuvan ihmisen hoidon ja huolenpidon järjestämistä tämän omaisen tai muun hänelle läheisen ihmisen toimesta. Omaishoitolain tarkoituksena on turvata hoidettavan selkäydinvammaisen edun mukainen omaishoidon toteutuminen riittävin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluin. Lain päämääränä on myös tukea omaishoitajan tekemää työtä ja turvata sen jatkuminen.
Omaishoidon tuki kuuluu kunnan lakisääteisiin palveluihin ja se on osa kunnan sosiaali- ja terveyspalveluita. Kunta päättää, missä laajuudessa se omaishoidon tukea myöntää. Kunta voi järjestää omaishoitoa, jos:
- selkäydinvammainen tarvitsee kotioloissa toteutettavaa hoitoa tai muuta vastaavaa huolenpitoa alentuneen toimintakyvyn, vamman, sairauden tai muun syyn vuoksi
- hoidettavalla on omainen tai muu lähi-ihminen, joka on valmis vastaamaan omaishoidosta tarvittavien palveluiden avulla
- omaishoitajan terveydentila ja toimintakyky vastaa omaishoidolle annettuja kriteerejä
- omaishoito ja muut hoidettavalle annetut sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut ovat riittäviä turvaamaan hoidettavan selkäydinvammaisen terveys, toimintakyky ja turvallisuus
- hoidettavan koti on omaishoidon kannalta sopiva
- omaishoidon tuen myöntäminen on selkäydinvammaisen edun mukaista
Omaishoidon tukikokonaisuus muodostuu hoidettavalle selkäydinvammaiselle annettavasta hoidosta ja riittävistä palveluista sen takaamiseksi, hoitajalle annettavasta hoitopalkkiosta, omaishoidon vapaista ja sille ajalle annettavista palveluista sekä omaishoitoa tukevista palveluista, kuten hoitajan sosiaalipalveluista sekä eläke- ja tapaturmavakuutuksesta. Omaishoito on harkinnanvarainen palvelu, joten kunnat järjestävät sitä määrärahojen puitteissa.
Kunta tekee päätöksen omaishoidosta ja siihen liitettävistä palveluista ja ne kirjataan asiakas- tai palvelusuunnitelmaan. Yhdessä omaishoitajan kanssa kunta tekee sopimuksen omaishoidosta. Omaishoidon liitteeksi tulee yhdessä kunnan kanssa laadittu hoito- ja palvelusuunnitelma. Omaishoitajalle maksettavan palkkion suuruus on riippuvainen hoidon sitovuudesta ja vaativuudesta. Omaishoidosta saatava hoitopalkkio on veronalaista tuloa.
Omaishoitajalla on kuukauden aikana oikeus vähintään kolmen vuorokauden mittaiseen vapaaseen, jos hän tämän kuukauden aikana on sidottu hoitoon ympärivuorokautisesti tai jatkuvasti päivittäin. Kunta voi myöntää näiden lakisääteisten vapaiden lisäksi omaishoitajalle myös enemmän vapaapäiviä sekä alle vuorokauden mittaisia virkistysvapaita. Kunta voi harkinnanvaraisesti myöntää vapaapäiviä ja virkistysvapaita myös muille kuin lakisääteiseen vapaaseen oikeutetuille omaishoitajille sekä periä hoidettavalta maksun, vaikka omaishoito on yleensä hoidettavalle maksuton palvelu.
Toimeentulotuki on viimekädessä se tuki, joka täydentää muuta toimeentuloa, jos toimeentulo on uhattuna. Toimeentulotuki on kolmiosainen ja se muodostuu perustoimeentulotuesta, täydentävästä toimeentulotuesta ja ehkäisevästä toimeentulotuesta. Kunta vastaa täydentävän- ja ehkäisevän toimeentulotuen maksamisesta ja se toimittaa hakemukset Kelaan, jos asia koskee perustoimeentulotuen maksamista. Toimeentulotuki on tarveharkintainen ja toimeentulon suuruus määräytyy selkäydinvammaisen asiakkaan välttämättömien menojen mukaan. Asiakkaalle maksetaan toimeentulotukea se määrä, mikä asiakkaan tukeen oikeutettavat menot ylittävät asiakkaan tulot ja varat huomioiden. Toimeentulotukiasioissa voi kääntyä siis joko Kelan tai kunnan puoleen. Kela tarjoaa erityisen tuen tarpeessa oleville asiakkaille henkilökohtaista neuvontaa. Erityistä huomiota kiinnitetään vammaistukien, kuntoutukseen liittyviin asioiden ja mahdollisten muiden tukien ja etuuksien käsittelyssä.
5.4. Kuntouttava työtoiminta sekä päihde- ja mielenterveyspalvelut
Kuntouttava työtoiminta on sosiaalihuoltolain mukaista sosiaalipalvelua, jota kunnat joko itse, yhteistyössä muiden kuntien, valtion, yhdistysten tai säätiöiden kanssa, järjestävät. Kuntouttavaan työtoimintaan hakeudutaan joko työ- ja elinkeinotoimiston tai sosiaalitoimiston kautta. Kuntouttava työtoiminta kestää viikossa vähintään yhden ja enintään neljä päivää ja on kestoltaan vähintään neljä tuntia kerrallaan. Selkäydinvammainen asiakas voi osallistua kuntouttavaan työtoimintaan kolmesta kuukaudesta kahteen vuoteen ja vuodessa käyntipäiviä saa olla enintään 230. Kuntouttava työtoiminta on tavoitteellista toimintaa ja voi pitää sisällään muun muassa työtoimintaa, ryhmätoimintaa, yksilövalmennusta ja toimintakyvyn arviointeja tai näiden yhdistelmiä asiakkaan yksilöllisen tarpeen mukaan. Hyvin usein kuntouttava työtoiminta pitää sisällään myös muita palveluita, kuten terveystarkastuksia, päihde- ja mielenterveyspalveluita ja esimerkiksi Kelan kuntoutusta. Kuntouttavaan työtoimintaan liittyy aktivointisuunnitelma, josta lisää oppaan kohdassa Kuntoutukseen liittyvät suunnitelmat.
Kunnan on järjestettävä asukkailleen tarvittava päihde- ja mielenterveystyö asukkaiden terveyden ja hyvinvoinnin turvaamiseksi ja takaamiseksi. Päihde- ja mielenterveystyöhön kuuluu ohjaus ja neuvonta sekä yksilön ja yhteisön psykososiaalisen tuen yhteensovittaminen äkillisissä järkyttävissä tilanteissa, kuten vammautumistilanteissa. Lisäksi siihen kuuluu päihteiden aiheuttamien sairauksien hoito-, tutkimus- ja kuntoutuspalvelut sekä mielenterveyshäiriöiden tutkimus, hoito ja niihin liittyvä lääkinnällinen kuntoutus. Kunnan järjestämät päihde- ja mielenterveyspalvelut auttavat tilanteissa, joissa esimerkiksi vammautuminen on aiheuttanut mielen järkkymisen. Mielenterveystyöstä säädetään sosiaalihuoltolain lisäksi mielenterveyslaissa ja päihdetyöstä päihdehuoltolaissa.
5.5. Terveydenhuollon palvelut
Terveydenhuoltolain mukaisesti terveydenhuoltoon sisältyvät terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito. Julkiset terveyspalvelut ovat Suomessa jaettu perusterveydenhuoltoon ja erikoissairaanhoitoon. Terveydenhuoltolain mukaisia terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen tähtääviä palveluita aikuiselle selkäydinvammaiselle ovat muun muassa opiskelija- ja työterveyshuolto, sairaanhoito, suunterveydenhuolto, mielenterveys- ja päihdetyö, yhteistyö ja ohjaus muuhun kuntoutukseen sekä lääkinnällinen kuntoutus. Kunnan on järjestettävä sairaanhoitoon liittyvä lääkinnällinen kuntoutus. Lääkinnälliseen kuntoutukseen kuuluvia palveluita ovat:
- kuntoutusohjaus- ja neuvonta
- työ- ja toimintakyvyn sekä kuntoutustarpeen arviointi
- kuntoutustutkimus
- apuvälineet
- terapiat ja muut toimenpiteet, jotka edistävät kuntoutusta
- sopeutumisvalmennuskurssit
- kuntoutusjaksot avo- ja laitoshoidossa, jotka koostuvat edellä kuvatuista palveluista
Kunta vastaa lääkinnällisen kuntoutuksen suunnittelusta niin, että se muodostaa tarpeellisen hoidon kanssa yhtenäisen ja toimivan kokonaisuuden. Lääkinnällisen kuntoutuksen tarve, tavoitteet ja sisältö tulee olla kirjattuna julkisen terveydenhuollon yksikössä laadittuun kuntoutussuunnitelmaan. Kunta ei ole velvollinen järjestämään edellä kuvattua lääkinnällistä kuntoutusta, jos sen järjestäminen on lain puitteissa Kelan tehtävä. Jos kuntoutuksen järjestämis- ja kustannusvastuu ei ole selkeästi osoitettavissa, on se kunnan tehtävä. Seurantavastuu kuntoutuksesta säilyy joka tapauksessa terveydenhuollolla.