EN

Kävelevä vertaistukihenkilö Niko

Teksti: Niko T.

Olen 44-vuotias perheenisä Kotkasta. Perheeseeni kuuluu vaimon lisäksi kolme teini-ikäistä neitoa. Vuonna 2016 jouduin jäämään pois työelämästä laajojen alaraaja- sekä selkäoireiden takia ja pitkien tutkimusten jälkeen vuonna 2018 minulla todettiin selkäydinvamma TH6-7-tasolla. Selkäydinkanavan avarrusleikkauksen jälkeen lokakuussa 2019 oireeni katosivat, mutta vain puoleksi vuodeksi. Vuonna 2020 minulla diagnosoitiin osittainen rakenteellinen selkäydinvamma. Liikun ilman apuvälineitä ja teen määrätietoisesti työtä toimintakyvyn ylläpitämiseksi. Toimintakykyäni ja liikkumistani rajoittavat tekijät ovat spastisuus, lihasheikkous ja tuntopuutokset alaraajoissa.

Aiemmin toimin maanrakennusalalla. Tällä hetkellä opiskelen mielenterveys- ja päihdetyön ammattitutkintoa, lisäksi vuonna 2020 aloitin liikuntaneuvojan ammattitutkinnon suorittamisen, joka jäi kesken oireiden palattua. Harrastuksiini on aina kuulunut kilpaurheilu ja luonto. Kumpaakaan en ole suostunut matkan varrella jättämään pois, vaan olen keksinyt harrastuksiin uusia ratkaisuja. Tällä hetkellä toimin paikallisen amerikkalaisen jalkapalloseuran naisten joukkueen valmennustiimissä. Olen panostanut luontoliikuntaan ja löytänyt keinot sen toteuttamiseen. Kun erämaahan ei pääse enää jalan, niin ongelmaan löytyi ratkaisu kanootista!

Aksonin vapaaehtoistoimintaan hakeuduin mukaan keväällä 2022 ja olen mukana suunnittelemassa sekä järjestämässä kävelevien selkäydinvammaisten vertaistoimintaa. Toivon, että toiminta tarjoaa paljon positiivisia ja inspiroivia kohtaamisia tulevaisuudessa. Vertaistuki ja vertaistoiminta ovat tärkeitä, koska oman kokemuksen jakaminen vertaisen kanssa on rehellistä, avointa ja luottamuksellista, jonka seurauksena omista kipeistäkin asioista on helppo puhua.

Olen vuosien ajan käynyt säännöllisesti uimahallissa, ja kerran hallin saunassa lauteille kömpi yhtä aikaa kuusi enemmän tai vähemmän huonojalkaista miestä. Joku heistä vitsaili, että nyt on notkeaa porukkaa saunomassa, vitsailu johti keskusteluun ja samalla selvisi, että kaikilla oli jonkinlainen selkävamma. Näen viikoittain vähintään jonkun heistä uimahallilla ja tulee käytyä läpi lähiaikojen kolhut sekä kommellukset. Tämä arjen vertaistuki on itselleni älyttömän tärkeää sen avoimuuden takia.